lauantai 24. joulukuuta 2011

Vatsa on täynnä! Kiitos hyvien jouluruokien!

Janne kaataa itse tekemäänsä
viiniä lasiini
Nyt on sitten melkein ähky!

Onneksi ei ihan, koska koiria ulkoiluttaessa on samalla kinkkukin hiukan sulanut!

Jouluruoka oli sitä tavallista perinteistä kinkku/laatikkolinjaa.

Alkuruokana oli silliä, graavaamaani lohta, siihen Jannen tekemää kastiketta, ahvenanmaalaista mustaa leipää sekä paria erilaista juustoa.

Juomaksi oli kotitekoista valkoviiniä alkuruualle (todella onnistunutta, Jannen itse kotona mehustetuista omenoista tekemää), pääruualle punaviiniä ja muiksi juomiksi oli vettä ja julmustia.

Kerran vuodessa on kiva, kun saa syödä yölläkn. Karppaus on keskeytetty pariksi viikoksi!  :D





tiistai 20. joulukuuta 2011

Karppausta - muna-pekonimuffinit

Muna-pekonimuffinit
Nyt olen sitten karpannut viikon verran.

En ole ollut kovin tarkalla karppausdieetillä, olen syönyt pari Reissaria töissä aamupalaksi tai lounaaksi. Elämä ilman pastaa, riisiä ja perunoita ei ole ollenkaan vaikeaa.

Tänään piti keksiä jotain sellaista, mitä en ole ennen tehnyt, ja löysinkin netistä muna-pekonimuffinireseptin. Se on ihan ok vaihtoehto esim. aamupalalle, tai lounaalle. Vaikkapa keitettyjä soijapapuja lisukkeeksi, tai keitettyä papusekoitusta.

Resepti ei ole oma, löysin eräältä LCHF-sivustolta (Low Carbohydrate-High Fat), ja siellä reseptin kirjoittaja oli taas löytänyt sen toiselta sivulta, joten alkuperää en tiedä. Tässä kuitenkin sivu mistä minä sen kopsasin:  Muna-pekonimuffinit.

Jotenkin alkaa pekonia, munia ja lihaa pursuamaan jo korvistakin! Mutta tämä maistuu silti hyvälle, kunhan ei syö joka ikinen päivä, kyllästyy siinä hyväänkin ruokaan silloin!

Muna-pekonimuffinit 
(12 muffinia)

10 kananmunaa
1 pkt pekonia
1 dl kermaa (minä käytin Valion A+-jugurttia, toimi hyvin, ei ollut kermaa)
2 dl juustoraastetta
1 tl leivinjauhetta
pippurisekoitusta, oreganoa tai tuoreita yrttejä maun mukaan

Riko munien rakenne vispilällä, ja sekoita niihin loput ainekset. Jaa seos 12 muffinivuokaan ja paista 175 asteessa 20-30 minuuttia.  

Ravintosisältö:
koko satsi                           yksi kpl
hh 4,5 g                              0,375 g
rasva 163,2 g                      13,6 g
proteiini 103 g                     8,58 g

Silloin maistuu vaikkapa liha-kasvis-bulgurlaatikko. Tämän laatikon saa täysin kasvispainotteiseksi jättämällä lihan pois. Bulgurin sijasta kosteudenkerääjänä voi käyttää vaikkapa soijarouhetta tai -pyöryköitä.

Tuossa aiemmassa blogissani tein kuivalihaa. Olen keksinyt sille uudenlaisen käyttötavan. Tai no, ei se minun keksintö ole, näin sen netissä jostakin: Sekoita kuivalihaa luonnonjogurttiin, silppua punasipulia joukkoon ja anna maustua yön yli. Mausta muilla mieleisillä yrteillä/mausteilla. Tämä on hyvää vaikkapa kasvispadan lisukkeeksi tai dipattavaksi juurestikkujen kanssa. Jos ei ole karppausdieetillä, tämä on myös hyvää uuniperunan täytettä.

Yksi juttu on selvä, ei ole ehtinyt tulemaan nälkä ruokailujen välillä, paremminkin on pitänyt pakottaa itsensä syömään. 

En tiedä onko tiukka karppausdieetti kovin terveellinen elämäntapana, mutta näin kuuriluontoisesti se ei varmaan ole vaarallista. Tästä asiastahan on ollut melkeinpä sota mediassa.

Jouluna ei itse asiassa ole ollenkaan vaikeaa olla lchf-dieetillä, koska jouluun kuuluu perinteisesti paljon lihaa, kalaa, leikkeleitä, lihapullia yms. Perunalaataikon saa kyllä unohtaa, ja saattaa noissa juureslaatikoissakin olla paljon hiilareita, kun niihin lisätään siirappia yms. Maitoa saa juoda vapaasti. Eikä viinikään ole kiellettyä, kunhan muistaa juoda valkoviinin kuivana, punaviinissä ei olekaan paljon hiilareita. Vodka on kuulemma hiilariton, mutta sehän ei kuulu jouluun!


perjantai 16. joulukuuta 2011

Kuivattu naudanliha

Janne innostui eilen kuivaamaan lihaa sähköuunissa.

Hän teki koe-erän, parisataa grammaa.

Liha leikataan ohuiksi siivuiksi, sitten se laitetaan marinaadiin pariksi tunniksi. Marinaadissa oli soijaa, rypsiöljyä ja erilaisia mausteita, sellaisen voi tehdä aivan oman mielen mukaan. Tulee aina hyvää.

Sen jälkeen lihasuikaleet asetetaan kaksinkertaisen  talouspaperin päälle vieri viereen, laitetaan toinen kaksinkertainen paperi päälle ja rullataan, näin lihasuikaleet kuivuvat sopivasti. Sitten ne laitetaan uunin ritilälle niin, että jää hieman rakoa suikaleiden väliin. Kiertoilmauuni on tässä hommassa tosi hyvä juttu. Lihaviipaleiden päälle voi jauhaa hiukan mustapippuria myllystä, jos haluaa.

Uuni laitetaan noin 50 asteeseen. Lihat saavat kuivua siellä 6-8 tuntia, kauemminkin, jos on tarpeen. Kiertoilmauunissa kuivaaminen käy nopsempaan. Meidän kiertoilmauunin kiertosysteemi on mennyt rikki, joten en voinut käyttää sitä. Harmi!

Tämä koe-erä osoittautui erittäin maukkaaksi, joten juuri nyt on uunissa kuivumassa isompi annos lihasipsejä.

Minä suikaloin myös medwurstiviipaleita kuivumaan uuniin samaan aikaan.

Näitä lihasipsejä voi käyttää perunalastujen tapaan, kun hiukoo vähän, ja kun on vähähiilihydraattisella dieetillä, nämä ovat oiva apu suolaisen nälkään.

Kun olin junaravintoloiden työnjohtajana Luulajan rautatieasemalla, junissa oli myynnissä tällaisia kuivattuja poronlihasipsejä pikkupusseissa. Ne olivat aika suosittuja.

Mummolassa kuivattiin kesäisin naudanlihapaloja ylhäällä talon päädyssä räystään alla, siinä oli verkko edessä, etteivät linnut päässeet apajille. Muistan, että se liha oli tosi hyvää. Liha oli isompina kimpaleina, ja siitä vuoltiin lastuja, aivan kuin Lapissa vuollaan kuivattua poronlihaa.








Viikon ruokasatoa

Nyt olenkin sitten laittanut monenlaista ruokaa reilun viikon aikana.

Liha-kasvis-bulgurlaatikko oli superhyvää, ja aion laittaa toistekin. Testailen aina erilaisia aineksia, ja tässä ruokalajissa, jonka tein vajaa viikko sitten, oli uutena ainesosana bulgur.

Liha-kasvis-bulgurlaatikko
Laatikko ennen uunia
  • 400 g naudan tai sian lihaa (ei tarvitse välttämättä ollenkaan lihaa, lisukkeena on papuja joilla voi korvata lihaa, varsinkin soijapavuilla)
  • n. 300 g kaalia
  • 1/2 isoa tai yksi pieni kesäkurpitsa paksuina tikkuina
  • 1munakoiso joko paksuiksi tikuiksi leikattuna, voi leikata myös ohuehkoiksi siivuiksi
  • 1 suikaloitu, vihreä paprika, vihreä värin vuoksi, tomaatti antaa punaista väriä. Voi valita muitakin värejä!
  • 1 pieni porkkana tikuiksi leikattuna 
  • 1 sipuli silputtuna, minä käytän mielelläni punasipulia
  • muutama valkosipulin kynsi
  • 2-3 dl vettä tai kana/kasvislientä tai fondia. Ilmankin käy, mausta suolalla ja mieleisillä mausteilla siinä tapauksessa, minä laitan aina lisämausteita vaikka käytänkin noita liemiä.
  • n. 2 dl bulguria
  • 2-3 tomaattia siivuina
  • juustoraastetta
Laatikko uunin jälkeen
Leikkaa liha suikaleiksi, ja paista kevyesti ruskeaksi. Paista myös kaalia kevyesti ruskistaen paistinpannulla. Sekoita liha, kaali ja muut vihannekset uunivuokaan, jonka pohjalle olet laittanut bulgurin ja lihaliemen. Sekoita kevyesti. Asettele sitten tomaattisiivut pinnalle ja ripottele juustoraaste päällimmäiseksi. 

Laita vuoka noin 175 asteeseen. Paista kunnes pinta on kauniin ruskehtava.

Tarjosin tämän laatikon papusekoituksen, höyrytetyn parsa- ja kukkakaalin sekä tomaatin ja kurkun kansssa. Päälle paksua turkkilaista jugurttia. Tähän sopii erinomaisesti myös puolukkasurvos.

Bulgur toimii tässä nesteen kerääjänä. Jos haluat vähähiilihydraattisen ruuan, anna bulgurin olla pohjalla sekoittamatta sitä vihanneksiin. Joku, joka syö "normaalisti", voi syödä sen bulgurin sieltä. Jos tämä laatikko on ilman nesteen "imuria", siitä saattaa tulla vetinen. Bulgurin tilalla voi käyttää myös riisiä, jota olen aiemmin käyttänytkin. Nyt halusin kokeilla bulguria, ja se olikin hyvä idea. Siinä on vähemmän hiilihydraattejakin.

Bulgurin sijasta voi käyttää kokonaisia vehnänjyviäkin, ne ovat hyviä. Mutta niissäkin on hiilihydraatteja. Soijarouhe olisi varmaan hyvä näiden sijaan. En ole vielä kokeillut.

Keitetyt pavut

Papujen keitto-ohje löytyy täältä, se on tässä samassa blogissa.

Tällä kertaa keitin neljää eri lajia papuja, eli desilitra jokaista lajia. Tällä kertaa käytin
  • kidneypapuja
  • valkoisia papuja
  • soijapapuja
  • kikherneitä

tiistai 6. joulukuuta 2011

Jannen kebabliha

Tämä kuva on otettu viime kevättalvella.
Unohdin ottaa kuvan lihapötkylästä. Ja ruoka-annosta
ei ole vielä tehty tästä lihapötköstä.
Jannen resepti, tämä on yksi hänen bravuureitaan! Janne on poikani Jan Sergejeff.
  • 1 - 1,2 kg naudan jauhelihaa (porsaan jauhelihaa tai sekajauhelihaa)
  • 25-30 g (n. 2-3 rkl) aromisuolaa, saa mukavan maun samalla. Tavallinen suolakin on ok, muttei ihan noin paljon.
  • 25-30 g (noin 0,5 dl) mustapippurirouhetta, ruokalusikallinen kaupan mustapippurirouhetta painaa noin 6 g, itse myllyllä rouhittu ehkä hiukan enemmän. 
  • 1 tl kuivattua chiliä (minä jauhan morttelissa itse kuivatun, erittäin väkevän chilin).
  • Muutama kynsi puristettua valkosipulia (tai 2-4 tl jauhettua, kuivattua valkosipulia, EI rouheena. Rouheen voi jauhaa morttelissa tai pippurimyllyllä. Minä käytin rouhetta, jonka hienonsin morttelissa.
  • Tilkka oliiviöljyä, voi jättää poiskin, varsinkin jos on porsaan- tai sekajauhelihaa.
Jos haluat väkevämpää tai laimeampaa, säädä mausteita mieleiseksesi.  Huomaa että tämä ohje on joidenkin mielestä tulinen, vaikka tässä on vähemmän näitä tulisia mausteita kuin suositellaan. Tuolla määrällä valkosipulia maku ei tunnu, eli jos haluaa reilun valkosipulin maun, voi lisätä sitä!
No niin, tässä sitten Itsenäisyys-
päivän illallinen tällä kertaa, iskender-
versiona. Jalapeno puuttui, unohtui ostaa!

Kaikki ainekset sekoitetaan erittäin hyvin, melkeinpä tahnaksi (yleiskone, tehosekoitin tai sähkövatkain taikinakoukuilla, käsin on vähän työlästä, mutta toimii jos vaivaa tosi kauan). Painellaan seoksesta ilmat pois kunnolla.

Sitten taikina rullataan vaikkapa kahdeksi poikittaisen uunipellin pituiseksi pötköksi (läpimitta noin 5 cm, kääritään tiukasti folioon ja uuniin noin neljäksi tunniksi. Lämpö 80-100 astetta. Reiät folion pohjaan, että neste valuu ulos. Laita pötköt vuokaan, tai uunin ritilälle. Jos uunin ritilälle, laita alle uunipelti, etteivät nesteet karkaa uunin pohjalle.

Kun liha on jäähtynyt, siitä on helppo siivuttaa ohuen ohuita siivuja, koska lihasta tulee kiinteää, se ei saa olla murekemaista, vaan hyvin paljon kiinteämpää. Tulee hyvää, jos paistaa siivut ennen tarjoilua. Meillä jää monesti tämä toinen pötkö ja vähän siitä ensimmäisestäkin pakkaseen seuraavaa ruokailukertaa odottelemaan.

Tarjotaan pitaleivän tai leipäkuutioiden, maustekastikkeiden, salaatin ja turkkilaisen, paksun jugurtin kera. Jugurtti taittaa mukavasti tulista makua.

Salaatti
  • Puolikas kiinankaali (tai jäävuorisalaattia)
  • 2-4 tomaattia, tai muutama kirsikkatomaatti
  • 10 cm kurkku
  • Sipulirenkaita
  • Jalapenoa tai peperonia
Poista kaalista kova kanta ja suikaloi.Viipaloi kurkku. Leikkaa tomaatit lohkoiksi, poista siemenet, jottei tule liikaa kosteutta. Paloittele tomaatit sopiviksi paloiksi. Poistetut siemenet voi käyttää toisenlaisessa salaatissa, tai vaikkapa bolognese-kastikkeen lisukkeeksi. Tällä kertaa minä söin ne palat. Kirsikkatomaateista en poista noita siemeniä, käytän sellaisenaan.

Lihan kastikkeeksi voi käyttää vaikkapa tulista salsakastiketta, kaupasta saa valmista. Meillä Janne tekee itse, siten meillä on joka kerta hiukan eri makuista kebabkastiketta.

Valkosipulikastike

Sekoita seuraavat ainekset keskenään:
  • 1-2 dl turkkilaista jugurttia
  • Pari-kolme valkosipulin kynttä puristettuna
  • Hiukan basilikaa, tai muuta maustetta mielen mukaan. Näitähän voi aina vaihdella.
  • Mustapippuria myllystä, reilu teelusikallinen
  • Suolaa, 0,5-1 tl.
Ja sitten syömään eli tee näin:

Lämpimään pitäleipään laitetaan ohuen ohuita kebablihasiivuja, tulista salsakastiketta, salaattia, sipulirenkaita, salaatinkastiketta ja jugurttia sekä jalapeno.

tai

Iskender

Kuutioidaan lämmin pitaleipä (muukin vaalea leipä käy, vaikka paahdettu paahtoleipä), päälle ohuen ohueksi siivutettua kebablihaa aimo keko (siivut voi paistaa pannulla kuumaksi), sitten päälle tulista salsakastiketta ja lopuksi raita paksua jugurttia. Lautaselle viereen jalapeno ja salaattia sekä sipulirenkaita, päälle vaikkapa valkosipulikastiketta. Kaupan valkosipulikastike käy myös, mutta kotona tehty on aina parempaa, ja reseptikin on superyksinkertainen.

Leivon leivon leipäsiä...

Hapatettu, yksinkertainen vehnäpatonki:

Jättileipä, noin 28 cm läpimitaltaan.
Tein eilen vehnähapanleipätaikinan hapattumaan. Tänään sitten leivoin sen leiviksi ja paistoin. Tuli erittäin hyvää!

En tehnyt patonkeja, vaan vuokaleipiä. Minulla ei ole sellaista patonkipeltiä, mikä on aaltomainen, ja tätä taikinaa ei voi leipoa, se on niin löysää.

Tee näin: 

Tee tavallisen patonkiohjeen mukainen taikina, mutta vähemmän vehnäjauhoja ja hiivaa (noin 1/3 vähemmän hiivaa).  1,2 nestelitran taikinaan laitoin vajaat kaksi pussia kuivahiivaa. Sekoitan aina suoraan veteen.

Tee hyvin löysä taikina. Laita sekaan muutama gramma ruishapanjuurta tai aidon ruisleivän muruja. Jos ei ole niin älä laita mitään. Hapattuu se kuitenkin. Lisää myös tilkka sokeria tai hunajaa tai siirappia hiivan ruuaksi, jotain ruokalusikallinen tai pari. 

Vaivaa taikina kunnolla muutama minuutti, koneella se käy kätevästi. Mutta voi sen käsinkin vääntää. Koneella tulee parempi, jos vaivaa reilun ajan, mutta tulee siitä hyvä ilman konettakin.kunhan jauhot ja muut ainekset ovat hyvin sekoittuneet.

Laita taikina suureen, suljettavaan, öljyttyyn astiaan. Anna nousta huoneen lämmössä noin tunnin verran, kääntele taikinaa sinä aikana. Laita sitten taikina jääkaappiin tai muuhun viileään tilaan yön yli. Minä laitoin yöksi ulos, vaikka olikin nollakeli, kävi miinuksellakin, eihän taikina tykkää ollenkaan huonoa jos vaikka jäätyykin. Kestää vain aikansa lämmetä ja alkaa taas nousemaan. 

Minä nostatin kahdessa astiassa, tein nimittäin
melkein 2,5 nestelitran annoksen taikinaa. Ohjeissa
on yleensä puoli litraa. Kuplii hyvin!
Tarkista välillä ettei pursua yli, ravista tai käännä taikinaa jos alussa nousee liikaa. Kun taikina on jäähtynyt tarpeeksi, se ei enää nouse kovin paljon. En käynyt tarkistamassa koko yönä, eikä ollut pursunnut yli.

Ota taikina huoneen lämpöön vähintään neljä tuntia ennen paistamista seuraavana päivänä. Kun taikina on taas noussut reippaasti, ja kuplii, ota sopivan kokoisia paloja taikinasta vuokaan, minä teen noin 500-600 grammaisia (riippuu vuoasta). Tänään tein reilut 600 grammaa per vuoka, tein myös yhden tosi suuren, tuplamäärä taikinaa, isoon, laakeaan piirakkavuokaan.

Pieni pyöreä, ja voita. Olipa hyvää!
Anna nousta vähintään tunnin verran liina päällä. Minä teen aina niin löysää taikinaa ettei sitä voi leipoa, siitä tulee parasta leipää, olen testannut.

Otan vain palat ja lätkäisen vuokaan ja tasoittelen siinä öljyisillä tai märillä käsillä. Vuoraan vuoat aina leivinpaperilla, niin ei varmasti tartu.

Kun leipä on noussut vuoassa lähes tuplaksi, leikkaa patonkeihin saksilla pieniä viiltoja poikittain, varovasti ettei lässähdä. Tänään tein pyöreitä leipiä, enkä viiltänyt ollenkaan. Ei silti tullut isoja kuplia.

Paista 250-275 asteessa ensin noin 10 min ilmankierto päällä, jos ei ole kiertoa paista sitten ilman, tietenkin.

Laske sitten lämpötilaa 220:een ja paista toiset 10 min. Minä yleensä nostan vielä kerran lämmön 275 asteeseen ja laitan ilmankierron päälle noin kymmeneksi minuutiksi. Laitan monta patonkia uuniin yhtä aikaa.

Joskus patongin pohja on vaalea, joten käännän patongin vuoassa pohja ylöspäin ja paistan sillä tavalla sen viimeisen kymmenminuuttisen. Minun uunini on aika huono, mutta siihen saa korkean lämpötilan mikä on hyvä.

Paistoaika riippuu paljon uunista ja vuoasta.
Leivän maku on täysin erilainen kuin hapattamattoman leivän, ja huiman paljon parempaa!

perjantai 2. joulukuuta 2011

Keitetty naudan kieli


Nyt on naudan kieli hiljalleen kiehumassa.

En onnistunut olemaan ostamatta tätä naudan kieltä, jonka huomasin lähikaupassa, se oli ainoa. Harkitsin kuitenkin aika kauan, nimittäin se kieli oli jättiläiskokoinen, 2,2 kiloa! Ostin se lopulta, vaikka hintaa tuli parikymppiä, koska kaupasta on yleensä vaikeaa löytää kieltä. Se on kuitekin herkkuani, se oli varmaan jäänyt myymättä siksi kun se oli niin suuri.

Ainekset


Minun versioni:
  • vettä
  • laakerinlehtiä
  • suolaa
  • porkkanaa
  • sipulia
  • kokonaisia mustapippureita
  • puoli pussia vihannessekoitusta
  • reilusti valkosipulirouhetta, ei ollut tuoretta valkosipulia kotona (harvinainen moka!)
  • arabialaista yrttisekoitusta, Koukou Sabzee, jossa on tilliä, persiljaa, korianteria, purjoa ja valkosipulia.
  • keittojuureksia ei ollut joten en lisännyt, muuten olisin laittanut esim. palsternakkaa.
Kypsä, keitetty kieli. Ei ole hirveän herkullisen näköistä
ennen kuin se on siivutettu nätisti.
Nestettä sen verran, että kieli peittyy, maustetaan aika vahvasti, mielen mukaan.

Keitetään kieltä jotain 3-4 tuntia. Sitten kun se on kypsä, nyljetään pintanahka pois, se irtoaa tosi helposti. Sen jälkeen asetetaan kieli kelmussa tai muovipussissa esim. pitkänomaiseen leipävuokaan, paino päälle, ja jäähtymään esim. jääkaappiin, tai ulos, nyt on sopivan viileää ulkonakin. Kunhan vain naapurin kissat eivät pääse käsiksi siihen.  

Onhan tuo kieltämättä vähän erikoisen näköistä, mutta kun siivuttaa leivän päälle, tai paneeraa pihviksi, se ei ole ollenkaan pahan näköistä, ja maistuu todella hyvältä.
Tässä kieli painon alta otettuna, oli
muuttunut kivan kiinteäksi.

Kun kieli on jäähtynyt sitä voi käyttää esim. leikkeleenä, tai siitä voi paistaa pihvit. Esim. jos leivittää noin sentin siivun ihan tavanomaisesti ja paistaa voissa, siitä tulee hyvää.

Minun "kieleni" on joka kerta hiukan erilainen, kun teen erilaisia kokeiluja mausteiden kanssa. Koskaan ei ole ollut "erittäin hyvää" huonompaa! Voi johtua siitäkin, että minä tykkään kaikenlaisista mausteista, ja kokeilen rohkeasti. Ja olen syöppö! Kaikki maistuu, muttei puolivalmis tai valmis eines kovin hyvin. Itse valmistettua sen olla pitää!


tiistai 29. marraskuuta 2011

Nunnanpieruja ja perunoita

Tiedosto:Mikael Agricola by Albert Edelfelt.jpg
Wikipedia
Perunoiden keittäminen

Kuminoita taikka tinjamia ei ole sekaan panemista, enempää kuin muitakaan kryydejä, sillä ne' huonontaavat perunoiden maun.
Kaikkein paras on keittää perunoita höyryssä, sillä se ei hävitä niin paljon puita eikä aikaa kuin vedessä keittäminen; perunat tuleevat myös sillä lailla paremman makusiksi.

Tämä tapahtuu seuraavalla lailla: Padan pohjalle' kaadetaan tuumaa vahvalle' vettä, sen päälle' lasketaan vahvasta rautalangasta kudottu tihku häkki, jonka päälle' kaadetaan perunoita pata täyteen.

Padansuu peitetään mär'ällä kankaalla ja lasketaan päälle' hyvin sopiva kansi.

Valkia pitää aina pidettämän niin padan alla, ett'ei liekki ollenkaan laitoin pääse.

Pidettäköön myös perunat muutama tunti vedessä, ennen kuin pataan pannaan.

Jos leivottuja aineita tahdotaan kypsentää tina- taikka posliini-astioilla uunissa, niin pannan ne' suoloilla priiskotetuille' vahvoille' rauta-pelleille', jotka estäävät astiat särkymästä.

Agricolan Kokki-Kirja Kannattaa käydä lukemassa!

Tämä sivu on linkkinä myös tuolla oikealla puolella olevassa "Links-linkit"- listassa.

Tässä eräs ruokalaji, jonka nimi ei oikein  houkuttele.

Nunnanpieru 
(lainaus Raholan syötäviä sanoja-blogista Ruokasanasto.net
Tämäkin löytyy tuosta oikean sivupalkin linkkilistasta.

Varsinkin eteläisessä Saksassa tunnetaan tämä meikäläisen munkin lähisukulainen erityisesti paastonajan leivonnaisena, mutta niitä syödään yleisesti ympäri vuoden. Nimen Nonnenfürzchen synnystä on tietysti paljon tarinoita. Kuten kaikkien hiukankin 'rumien' nimien tapaksessa, tällekin nimelle on siveellisempi selitys. Sen kerrotaan alunperin olleen nunnekenfurt, joka on vanha keskialasaksilainen, suunnilleen "nunnan herkkua" tarkoittava sana, nykysaksaksi Nonnenfürtchen, siis t-kirjaimella eikä z:lla kirjoitettuna.

Eräs tarina kertoo, että Elsassissa, nykyisin kai oikeammin Alsacessa sijaitsevan Marmoutierin nunnaluostarinabbedissa tunnettiin Ranskan parhaana kokkina. Monet ohikulkevat kirkonmiehet käyttivät tilaisuutta hyväkseen mennäkseen syömään abbedissan herkkuja. Eräänä päivänä odotettiin luostariin Toursin arkkipiispaa ja keittiössä tehtiin lujasti töitä. Kuvankaunis, hurskas, lahjakas ja taitava noviisinunna Agnes oli juuri sekoittelemassa taikinaa, kun hän vahingossa pieraisi oikein kunnolla. Tulisijan yläpuolella lentelevät enkelit alkoivat heti kolistella kattiloita peitelläkseen ääntä, mutta Agnes hämmentyi niin, että tuli pudottaneeksi lusikallisen taikinaa tulella kiehuvaan rasvaan. Kaikkien yllätykseksi alkoi taikinapallo laajeta ja kypsyi kohisten herkulliseksi leivonnaiseksi. – Tarinan heikko kohta on, että Marmoutierissa ei tietääkseni ole koskaan ollut nunnaluostaria, vain munkkiluostari.

Toinen, hiukan siistimpi tarina kertoo, että eräällä aterialla tuotiin pöytään iso vadillinen munkkeja. Eräs herkkusuupappi kiirehti ottamaan itselleen suurimman sanoen "Minä otan tämän itse abbedissan tekemän".

torstai 24. marraskuuta 2011

Kiinalaiset dumplingsit

Tänään laitoinkin kiinalaisia dumplingseja. Sain idean Decapitated-sivulta. Siellä on vaikka kuinka paljon herkullisia reseptejä. Eli en kirjoita ohjeita tähän vaan voitte mennä linkin kautta katsomaan, jos ohje kiinnostaa.

On se kyllä hiukan näpertämistä, ainakin alkuun. Sitten se menikin jo rutiinilla, kun oli tehnyt parikymmentä sellaista.

Tein minä muutakin ruokaa tänään. Laitoin eilen herneet likoamaan ja tänään sitten keitin niitä muutaman tunnin, lihaa ja mausteita tietenkin lisukkeeksi. On se todella hyvää itse keitettynä.

Ostin eilen lihatuotteita jotka olivat alennuksessa, koska tänään oli viimeinen myyntipäivä. Laitoin tästä lihasta sitten hernekeittoon kahdenlaista lihaa.

Sitten paistoin uunissa porsaan karréta. Nyt onkin viikonlopun ruoka laitettu, eli saan laiskotella. Tai oikeastaan en, pitää purkaa vintin rappusten alusta, että saa sinne uuden eristyksen. Pihallakin olisi töitä.


































keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Omppuviiniä ja hiivantappoa

Viini kauniissa pullossa.
Saa odottaa jouluun.
Äiskältä peritty kello
siinä mittaa aikaa.
Noniin, tänään onkin pullotettu omppuviini!

"Poika!" oli käymässä olohuoneen nurkassa muutaman viikon, olisko ollut kolme, ja sitten siihen laitettiin hiivantappo- yms. aineet. Sitten "Poika" sai selvitä siellä nurkassa.

Ei ei ei! En minä pullottanut, en laittanut käymään, en tappanut hiivoja enkä tehnyt mitään muutakaan "Pojalle". Kaiken tämän teki minun poika avovaimonsa avustuksella.

Osaan viinistä poika laittoi hiukan sokeria, osa jätettiin aivan kuivaksi, tykkään kuivasta viinistä.

Poika on siis tehnyt viinin alusta loppuun, minä vain tein mehut, taisi se poikakin muutaman litran höyrystää.

Omenamehuun laitettiin vettä sekaan, ja nestettä tuli kaiken kaikkiaan noin 25 litraa. Sitten "Poika" sai seistä olohuoneen nurkassa säädetyn ajan, ennen kuin hiiva tapettiin jollakin rikkiyhdisteellä (muistaakseni se on jotain sellaista).

Oops!
Mitähän noissa pusseissa on?
Sitten muutama päivä lepoa. Hiivat molskahtivat pohjaan ja niin viini olikin valmista lapottavaksi pulloihin.

Tänään oli siis pullotus! Enkä minä pannut tikkua ristiin, tai no, hain minä kaksi jääpalaa pakkasesta, jäähdytin pikkulasillisen sitä kullankeltaista ja erittäin kirkasta viiniä.

Mitä varten jäähdytys!
No sitä varten kun join sen viinin, ja se maistui hyvältä!  



Yksi pullo kaapissa.
Kuvausteknisistä syistä! ☺
Taitaapi olla viinisokeria.


lauantai 12. marraskuuta 2011

✿✿✿ 11.11.11 ✿✿✿

Onnea Jenni!
 ____/)___/)______./¯"""/')
¯¯¯¯¯¯¯¯¯\)¯¯\)¯¯¯'\_„„„,\)

Eilen olikin hieman erikoinen päivämäärä ja kaiken lisäksi Jenni, miniäkokelas, poikani avovaimo siis, täytti vuosia.

Halusin juhlistaa sitä tekemällä täytekakun ja hänen mieliruokaansa, joka on myös minun mieliruokaani. Kuvissa näkyvät ruusut ovat hänelle ostamiani.

Tilasin myös pojan laittamaan nuudeleita, hän laittoikin riisinuudeleita. Ostin mereneläviä kaupasta ja hän laittoi niitä sitten nuudelien seuraksi. Olikin hyvää.

Laitoin alkuruuaksi avokaadoa, keitettyä kananmunaa, majoneesi-creme fraiche-kastiketta. Katkaravut ja mäti kuuluivat tietenkin asiaan. Osin levämätiä tavallisen sijaan, ihan kokeilumielessä, ja siksikin, kun se oli halvempaa. Kiinnosti, miltä se maistui.

Täytekakun tein ohjeella, jossa oli mielestäni tosi paljon kananmunia. Kakusta tuli kauniin mallinen, koristelun jälkeen se ei sitten ollutkaan ihan niin kaunis!

Kakkutaikina

  • 6 kananmunaa
  • 3 dl sokeria
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 dl perunajauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl vaniljasokeria
Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi ja vaaleaksi, lisää kuivat aineet varovasti sekoittaen.

Kaada taikina voideltuun vuokaan. Itse käytin pyöreää vuokaa, mutta esim. suorakaiteen muotoinen, vajaan puolen uunipellin kokoinen vuoka on myös hyvä vaihtoehto.

Paista 175 asteessa, hiukan uunin keskitasoa alempana, kunnes kakku on täysin kypsä. Minun uunissani siihen meni reilu tunti. Alensin lämpöä loppuvaiheessa, ja laitoin silikonisen leivin"paperin" kakun päälle, ettei se paistu liikaa pinnasta. Anna jäähtyä.

Tästä kakusta tuli tosi suuri, meille olisi riittänyt jos olisi laittanut vain puolet aineksista. Olisi kyllä voinut puolittaa kakun ja laittaa toinen osa pakkaseen mutta en hoksannut silloin.

Täyte:
  • 2,5 dl (1 purkki) Flora vispiä
  • 2 dl (1 purkki) maitorahkaa
  • 1 dl kermaviiliä tai creme fraichea
  • 200-300 g marjoja. Minä käytin mustikoita, seassa hiukan vadelmia. 
  • 50 g kriikunahilloa (itse tehtyä). Tätä laitoin siksi, että se on hieman hapokasta ja antoi hiukan kirpeän maun
  • Hiukan sokeria (oman maun mukaan)
  • Hiukan vaniljasokeria (omn maun mukaan)
Vatkaa Flora vispi timmiksi vaahdoksi, lisää sekaan rahka ja kermaviili. 

Murskaa mustikat haarukalla, lisää ne vatkaamaasi seokseen. Mausta sokereilla maun mukaan. Marjojakin voi käyttää enemmän tai vähemmän, aivan miten itse haluaa.

Leikkaa kakku pariin osaan. Kostuta hiukan maidolla. Levitä sitten joka kerrokseen täytettä.

Vaahdota vispikermaa, ja kuorruta kakku sillä. Laita päälle marjoja. Minä sirottelin marjojen päälle vielä tomusokeria metallisiivilän läpi. Anna vetäytyä jääkaapissa pari kolme tuntia.

Alkuruoka - Avokaado ja keitetty kananmuna

Halkaise avokaado pitkittäin. Ota pois iso kivi. Sivele pinnat sitruunalla, etteivät mustu. Keitä kananmunat koviksi.

Kastike avokaadolle:

Sekoita hiukan majoneesia ja desilitra creme fraichea, jauha mustapippuria myllystä, purista sekaan sitruunamehua. Lisää katkarapuja seokseen. Silppua punasipuli pieniksi ja lisää osa silpusta seokseen. Jätä osa tarjottavaksi sellaisenaan.

Aseta avokaadon puolikas lautaselle. Täytä kolo kastikkeella, laita muutama irtokatkarapu koristeeksi, purista hiukan sitruunaa päälle ja koristele tillin tai persiljan oksalla. Minä laitoin korintin oksan, kun ei ollut muuta. 

Kastike kananmunalle:
Sekoita majoneesiin hiukan creme fraichea (suhteet siis toisin päin kuin avokaadon kastikkeessa). Lisää hiukan sitruunaa ja hiukan mustapippuria, voi jättää poiskin.

Aseta halkaistut kananmunan puolikkaat avokaadon viereen. Laita puolikkaiden päälle leväkaviaaria noin teelusikallinen.

Pursota tai lusikoi kastike kaviaarin ympärille. Purista kaviaarin päälle muutama tippa sitruunaa. Laita vielä lautaselle sipulisilppua. 

Tästä tuli tosi hyvää ruokaa, alkuruokana se oli jopa aika iso, kun avokaadot olivat isoja.

Alkuruualle joimme vaaleanpunaista kuohuviiniä. 

Pääruoka:
  • Riisinuudeleita
  • Tuoreita, vihreitä papuja, haricot verts
  • mereneläviä (ostin pakastettua irtotavaraa, mustekalaa, simpukoita ja katkarapuja)
  • Simpukka jossa toinen kuoren puolikas paikoillaan sekä liha
Keitä nuudelit ohjeen mukaan, keitä myös simpukka jossa on kuori.

Wokkaa merenelävät kypsiksi, lisää pavut joko kokonaisina tai paloiteltuina. Lisää soijaa. Lisää sitten nuudelit ja wokkaa nopeasti. Tarjoile niin, että lihainen simpukankuori on päällimmäisenä, senkin päälle voi tirskauttaa vähän sitruunaa. 

Tämä ei näytä kovin kauniilta kuvassa, mutta maistui hyvälle. Mausteeksi tai kastikkeeksi käy thai chili-kastike oikein mainiosti! Ja sitten voi tietenkin tirskauttaa vähän soijaa jos tykkää siitä enemmänkin. Tämän ruuan kanssa jatkoimme kuohuviinin juomista, sitä kun oli kokonainen pullollinen ja alkuruualle meni vain lasillinen eli noin 12-15 senttilitraa.

Jälkiruoka:

Kakkutäytettä tuli niin paljon, että sitä jäi reilusti, joten tein siitä jälkiruokaa. Murskasin vain lisää mustikoita  ja sekoitin, lisäsin myös hiukan sokeria ja kriikunahilloa. Asetin nätisti kristallilaseihin, muutama marja päälle ja pursotin kermavaahtoa ympärille. Oli hyvää! 

Jälkiruualle joimme Sandeman Old Invalid portviiniä. Olikin tosi hyvää, pitkän pitkästä aikaa!

Leväkaviaari oli hyvää, ei kyllä huomaa, ettei se ole aitoa, jos ei tiedä.

En ymmärrä miksi tällä kertaa sain noin huonoja kuvia, mutta kyllähän niistä näkee mitä on laitettu. 


lauantai 29. lokakuuta 2011

Paella Completa - sangriaa - juustoa - paholaisenkakkua!

Tänään syötiinkin sitten paellaa, tuli tosi hyvää!

Poika teki sitä, mutta myös minä katselin vähän reseptejä. Kotikokilta poika löysi oikein hyvän, mutta halusin katsoa myös espanjalaiselta reseptisivulta, ja löysinkin useita. Eivät ne eronneet juurikaan Kotikokin resepteistä, joten meni vähän kaiken sekoitteluksi. Ja hyvää tuli!

Täältä katsoin reseptin "oikeat" ainekset. Vaikka olivat ne ihan oikeat Kotikokissakin, mutta halusin olla varma asiasta!
cocinavino.com

Täältäkin katsoin vähän ideoita ja luin paellan historiaa.
www.recetapaella.com

Ostin eräänä päivänä meren eläviä kaupasta, siinä oli mustekaloja simpukoita ja katkarapuja. Oli pari tosi söpöä minimustekalaakin! Se oli sellainen impulssiostos, joita harrastan hyvin harvoin.

Kauppaan oli ilmestynyt sellainen pakasteallas, joissa oli eri lokeroissa erilaisia äyriäisiä. Minä sitten kauhoin sieltä joka lokerosta vähän jotakin, aivan kuin irtokarkkeja! Oli mielestäni aika edullista, kun maksoi vain 8,90 €/kilo. Tykkään kaikesta tuollaisesta. Aloin sitten myöhemmin miettimään mitä ruokaa siitä voisi laittaa. Ensin ajattelin että nuudeleita ja äyriäisiä, mutta sitten välähti, ettei meillä ole tehty paellaa kai koskaan. Ja sanoin siitä pojalle. Hänhän innostui ja halusikin sitten laittaa sen, minun ei tarvinnutkaan vaivautua.

Oli kiva kun ei tarvinnut vaivautua, kun olin ihan poikki.

Raahasin nimittäin puutarhakalusteet tänään pikkutalon kellariin, eikä se niin yksinkertaista ollutkaan! Kun pikkutraktorista (ruohonleikkuri) oli rengas puhki, aioin ottaa kottikärryn, siitäkin oli rengas puhki! Ihan kuin joku olisi sabotoinut! Millä minä sitten raahaan ne kalusteet 50 metrin päähän, ajattelin? 

No, mulla välähti - pojalla on hitsauskärry, josta se on poistanut pullot, tein siihen sellaisen alustan ja raahasin sitten sillä jokaisen kalusteen yksitellen sinne pikkutalon kellariin. Ne tuolit ovat tosi raskaita ja isoja, oli kolme puutarhapöytääkin, ja yksi pienempi työpöytä ja sitten kukkaruukkuja, rautaisia patoja yms. Mutta nyt ne ovat siellä ja terassi tyhjänä. Jeeeesssssss!


Oli se vähän raskasta, kun se raahaaminen ei ollutkaan niin helppoa kuin luulin. Se hitsikärry on aika raskas kömpelys, kaksi pyörää, ja raskas kuin peeveli, täyttä rautaa! :D

Nyt meinaskin olla sitten iskiasvaivaa, ja nyt joudun kävelemään vähän vinossa! Minä pölijä taas rehkin niin ettei kroppa kestä! En minä ikinä opi, vaikka muka itseäni oppivaiseksi kehunkin! No, se siitä, jatketaan mieluummin ruuan parissa eikä minun selkävaivoissa!

Ainekset ja teko-ohjeet Kotikokista: Paella - Kotikokki.net

Käytin kuitenkin katkarapujen sijasta siis tuota äyriäissekoitusta, joka olikin oikein onnistunut ratkaisu! Sahrami tai kurkuma olisi antaneet väriä riisiin, mutta unohdettiin ostaa sellaista. Makuunhan ne eivät juurikaan vaikuta. Elitarvikeväriäkin käyttävät espanjalaisissa resepteissä.

Paella maistui aivan samalle kuin sitä Espanjassa syödessäni.

Poika teki myös sangriaa ruualle, tottakai - kuten kuvista näkyy! 

Myöhemmin, kun olimme toipuneet liiasta syömisestä, poika tarjosi juustoja. Tällaisia juustoja en ollutkaan ennen maistanut, en edes tiennyt olevan olemassa.

Eli Saint Albrayn punahomejuustoa ja Pestorosso gouda-juustoa. Tämä pestorosso maistui ihan bolognesekastikkeelle tai pizzalle! Oli bolognesekastikkeen värinenkin! Punahomejuuston homeen väri oli hennon punertava, oikein hyvää juustoa. Oli se pestorossokin hyvää, mutta ensin yllätti se maku! Nuo tikkumaiset juustot ovat ihan tavallista tilsit-kermajuustoa.

Juustot poika tarjosi viinirypäleiden ja kahdenlaisten keksien kera. Tarjoiluun kuului myös itse tekemiäni hilloja, appelsiini- ja kriikunahillo. Oli kyllä tosi hyvä jälkiruoka!

Leivoin tänään paholaisenkakunkin pitkästä aikaa.

Tein myös tällä viikolla hapatettua patonkia 8 kappaletta. On se kyllä hyvää, ihan eri makuista kuin happamaton. Kannattaa siis pitää taikina suljetussa astiassa noin vuorokauden verran kylmässä ennen kuin leipoo patongeiksi. Laitoin ruisleivän juurta ja hieman siirappia että nousee hyvin ja tulee sopivan hapanta.





perjantai 14. lokakuuta 2011

Ihanan makuiset ja helppotekoiset fajitakset! Fajitas, easy and tasty!

Great tasting fajitas from STERNO'S BBQ - mainiolta maistuvat fajitakset STERNO'S BBQ-blogista

Tein tänään tuon linkissä olevan ohjeen mukaan fajitaksia. Olipa hyviä, eikä ruoka sisällä paljon E-numeroita, koska tein kaikki tuoreista aineksista! En ole koskaan syönyt noin hyviä fajitaksia, vaikka olenkin tehnyt monta kertaa itse. Suosittelen! Helppoa kuin mikä!

I made fajitas today, check the link, there you can see the recipe! Tasty! I recommend! Very easy to make!

perjantai 7. lokakuuta 2011

Omenapiirakka ja vaniljakastike - Mammas äppelpaj

Tänään oli vapaapäivä ja teki mieli jotain hyvää - vaikka omenapiirakkaa, mutten jaksanut alkaa vispaamaan ja vatkaamaan enkä ottamaan yleiskonetta enkä edes sähkövatkainta esille. Laiskamato kaiversi ja vähän väsykin. Iltapäivällä kun poika tuli kotiin, sanoin hänelle, että tekisi mieli omenapiirakkaa tai jotain.

Hän siihen, että tee sitä mitä hän teki eräänä päivänä, se on helppoa eikä tarvitse sotkea monta astiaakaan.

No, minähän innostuin  ja hain esiin sadonkorjuujuhlilta (Skördefest) saadun reseptin. Lumparlandin K-Extra-kauppa, Matboden, tarjosi sitä piirakkaa juhlien kunniaksi kaikille asiakkaille ja se olikin hyvää. Poika teki sitä heti samalla viikonlopulla, kun olimme käyneet siellä juhlilla.

Meillä riittää edelleenkin noita omenoita, joten ei tarvitse säästellä. Olen höyrystänyt omenamehua pakkaseen litrakaupalla eikä omenoista näy tulevan loppua.

Tässä resepti kuvattuna
Tumpeloinkaan ei voi epäonnistua tämän piirakan tekemisessä! Tämän valmistus on siis todella yksinkertaista!

Tarvittavat ainekset: 
  • Omenoita  - reilusti (reseptissä sanotaan, että pitää kuoria, minä vain pesen omenat, en kuori)
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl sokeria
  • Voita tai margariinia (noin 150 g)
Tee näin:

Voitele matalan piirakkavuoan pohja, minä voitelin sulalla voilla.

Levitä reilusti omenasilppua/siivuja pohjalle, vähintään parin kolmen sentin kerros.

Sekoita sokeri ja jauhot keskenään ja levitä seos omenakerroksen päälle, tasoita vähän.

Höylää sen jälkeen suoraan voi/margariinipaketista voisiivuja kanneksi, niin että voi peittää pinnan kokonaan. Yksi kerros riittää.

Paista uunin keskivaiheilla, 200 asteessa, noin 20-30 min. Anna paistua kunnes pinta on rapean ja kauniin ruskea, minun uunissa siihen meni noin 30 minuuttia.

Jotkut sanovat että voita on valtava määrä, mutta ei se ole niin. Minun isoon 30 sentin vuokaan meni 150 g. Kun tekee murotaikinan, siihen menee paljon enemmän voita. 

Yksinkertainen vaniljakastike
  • 3 dl maitoa
  • 1 kananmuna
  • 2 tl perunajauhoja (jos haluaa paksua, pitää laittaa vähän enemmän)
  • 2 tl sokeria (voi säätää maun mukaan)
  • 2 tl vaniljasokeria (voi säätää maun mukaan)
Laita maito ja kananmuna kattilaan, vispaa munan rakenne rikki. Sekoita perunajauhot ja sokerit (sokerit voi lisätä valmiiseenkin kastikkeeseen)

Keitä liedellä koko ajan sekoittaen (varo pohjaan palamista), kunnes kastike pulpahtaa kerran.

Nosta kattila vaikka tiskialtaaseen kylmään  veteen, ja vatkaa kunnes seos on jäähtynyt. Tässä ei mene monta minuuttia.

Kaada kastike tarjoiluastiaan. 

Tarjoile omenapiirakan kanssa. Tämä sopii jälkiruuaksi, tai vaikkapa kahvinkin kanssa.

Vaniljajäätelö sopii myös hyvin omenapiirakan seuralaiseksi.

Vinkki: minä olen hieman kärsimätön tällaisten hiljalleen lämpimäksi vispattavien kanssa, kuten tämä vaniljakastike. Minä tein niin, että sekoitin kananmunan, sokerit ja perunajauhot yhteen desiin maitoa, mikrotin loput 2 maitodesiä niin kuumaksi kuin yli kiehumatta saattoi. Laitoin lieden levyn päälle, sekoitin tämän kuuman maidon siihen kylmään muna/jauho/sokeriseokseen koko ajan vispaten. Ei tarvinnut seistä niin kauan vispaamassa, ja tuli ihan yhtä hyvää.