tiistai 6. joulukuuta 2011

Leivon leivon leipäsiä...

Hapatettu, yksinkertainen vehnäpatonki Pain au Levain-tyyliin:

Jättileipä, noin 28 cm läpimitaltaan.
Tein eilen vehnähapanleipätaikinan hapattumaan. Tänään sitten leivoin sen leiviksi ja paistoin. Tuli erittäin hyvää!

En tehnyt patonkeja, vaan vuokaleipiä. Minulla ei ole sellaista patonkipeltiä, mikä on aaltomainen, ja tätä taikinaa ei voi leipoa, se on niin löysää.

Tee näin: 

Tee tavallisen patonkiohjeen mukainen taikina, mutta vähemmän vehnäjauhoja ja hiivaa (noin 1/3 vähemmän hiivaa).  1,2 nestelitran taikinaan laitoin vajaat kaksi pussia kuivahiivaa. Sekoitan aina suoraan veteen.

Tee hyvin löysä taikina. Laita sekaan muutama gramma ruishapanjuurta tai aidon ruisleivän muruja. Jos ei ole niin älä laita mitään. Hapattuu se kuitenkin. Lisää myös tilkka sokeria tai hunajaa tai siirappia hiivan ruuaksi, jotain ruokalusikallinen tai pari. 

Vaivaa taikina kunnolla muutama minuutti, koneella se käy kätevästi. Mutta voi sen käsinkin vääntää. Koneella tulee parempi, jos vaivaa reilun ajan, mutta tulee siitä hyvä ilman konettakin kunhan jauhot ja muut ainekset ovat hyvin sekoittuneet, tai vaikkapa vain sekoittamalla ainekset hyvin keskenään.

Laita taikina suureen, suljettavaan, öljyttyyn astiaan. Anna nousta huoneen lämmössä noin tunnin verran, kääntele taikinaa sinä aikana. Laita sitten taikina jääkaappiin tai muuhun viileään tilaan yön yli. Minä laitoin yöksi ulos, vaikka olikin nollakeli, kävi miinuksellakin, eihän taikina tykkää ollenkaan huonoa jos vaikka jäätyykin. Kestää vain aikansa lämmetä ja alkaa taas nousemaan. 

Minä nostatin kahdessa astiassa, tein nimittäin
melkein 2,5 nestelitran annoksen taikinaa. Ohjeissa
on yleensä puoli litraa. Kuplii hyvin!
Tarkista välillä ettei pursua yli, ravista tai käännä taikinaa jos alussa nousee liikaa. Kun taikina on jäähtynyt tarpeeksi, se ei enää nouse kovin paljon. En käynyt tarkistamassa koko yönä, eikä ollut pursunnut yli.

Ota taikina huoneen lämpöön vähintään neljä tuntia ennen paistamista seuraavana päivänä. Kun taikina on taas noussut reippaasti, ja kuplii, ota sopivan kokoisia paloja taikinasta vuokaan, minä teen noin 500-600 grammaisia (riippuu vuoasta). Tänään tein reilut 600 grammaa per vuoka, tein myös yhden tosi suuren, tuplamäärä taikinaa, isoon, laakeaan piirakkavuokaan.

Pieni pyöreä, ja voita. Olipa hyvää!
Anna nousta vähintään tunnin verran liina päällä. Minä teen aina niin löysää taikinaa ettei sitä voi leipoa, siitä tulee parasta leipää, olen testannut.

Otan vain palat ja lätkäisen vuokaan ja tasoittelen siinä öljyisillä tai märillä käsillä. Vuoraan vuoat aina leivinpaperilla, niin ei varmasti tartu.

Kun leipä on noussut vuoassa lähes tuplaksi, leikkaa patonkeihin saksilla pieniä viiltoja poikittain, varovasti ettei lässähdä. Tänään tein pyöreitä leipiä, enkä viiltänyt ollenkaan. Ei silti tullut isoja kuplia.

Paista 250-275 asteessa ensin noin 10 min ilmankierto päällä, jos ei ole kiertoa paista sitten ilman, tietenkin.

Laske sitten lämpötilaa 220:een ja paista toiset 10 min. Minä yleensä nostan vielä kerran lämmön 275 asteeseen ja laitan ilmankierron päälle noin kymmeneksi minuutiksi. Laitan monta patonkia uuniin yhtä aikaa.

Joskus patongin pohja on vaalea, joten käännän patongin vuoassa pohja ylöspäin ja paistan sillä tavalla sen viimeisen kymmenminuuttisen. Minun uunini on aika huono, mutta siihen saa korkean lämpötilan mikä on hyvä.

Paistoaika riippuu paljon uunista ja vuoasta.
Leivän maku on täysin erilainen kuin hapattamattoman leivän, ja huiman paljon parempaa!

4 kommenttia:

  1. Aina kun olen Vantaalla, ostan Leivon leipomon leipää, se on Tampereella. Porissa taas Ullan pakarin leipää ja täällä Fazerin.

    VastaaPoista
  2. Minäkin mantereella käydessäni ostan aina vasta leivotun, rapeakuorisen leivän, esim. hiivaleivän. Joskus ostin siskoni asuinkylän pikkukaupan tyhjäksi, toisin sanoen noin viisi leipää, pakkaseen. Nykyään en tee niin, koska leivon itse.

    Täältä Ahvenanmaalta ei saa hyvää leipää, ja siksi leivontaharrastukseni isommassa mittakaavassa on alkanut.

    Täällä leivät ovat ilmavaa ja vaaleaa pullamössöä, ja superkallista. Meillä on paikallinen leipomo, mutta sen leipä on liian höttöstä minun makuuni.

    Syön enimmäkseen Reissumiestä ja sitten tätä itse tehtyä, joka on oikeastaan liian hyvää, tulee syödyksi enemmän kuin tarvitsisi. :D

    VastaaPoista
  3. Näyttääpä hyvältä, nyt muistin että mun piti ottaa anopilta tarkka ohje suvussa kulkeneesta leipäohjeesta, juuri on siinäkin se tärkeä juttu.. Hän leipoi aikoinaan aina leivän enkä silloin jostain syystä tullut ottaneeksi ohjetta, ampäriin tein vain pullataikinan josta tuli 8 pitkää ja isoa ankkastokkaa, en jaksanut tehdä kun pellin pari pikkupullia, kun halusin äkkiä taikinan pelteille. Taisin olla vähän laiska jo silloin:)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Mustis, hyvää olikin!

    Mulla on yli sata vuotta vanha leipäjuuri tallella, siitä tehdystä ruisleivästä laitan muruja tähän vehnähapanleipään.

    Ei ole oman perheen juuri, vaan miniän sukulaiselta saatu.

    Muistan kun oltiin pieniä, meillä leivottiin pullaa joka viikko, monta "leetaa" kerralla, ei pikkupullia melkein koskaan. Sellainen iso määrä meni viikossa, syötiin kai pullaa joka päivä jossain muodossa.

    Muistan kun tehtiin pullamössöä kahvista, pullasta ja sokerista. Ja joskus oli kahvin sakkoja seassa, mutta oli silti hyvää, syötiin nekin.

    Minäkin olen laiskahko, ja yritän aina keksiä helpotuksia kaikkeen tekemiseen. Kaikkeen vain ei löydy oikotietä! :D

    VastaaPoista